Huomenna huomenna! Kyllä vain, huomenna on minun operoimispäiväni. Tänä yönä pitäisi nukkua hyvin ja jaksaa nousta kukonlaulun aikaan. Ja tällä jännityksellä.

 

Mutta on tässä jännitetty jo aiemminkin.

Elokuun alussa kävin Tampereella konsultaatiossa. Aluksi kävimme läpi terveyshistoriaani, syitä miksi haluan operaation jne. Tämän jälkeen puhuttiin lopputulostoiveista. Isot, pienet, luonnolliset? Minä halusin isot mutta vartalooni sopivat luonnolliset. (En mikään helppo asiakas :D ) Sopiva koko löytyi aika nopeasti ja sain sovittaa erikokoisia liivien sisään. Tämän jälkeen keskusteltiin valmistajista ja implanttien sisällöistä sekä eroista. Ja ennen leikkausajan varaamista, minulle selvennettiin ja teroitettiin kaikkia niitä riskejä joita itse leikkauksessa on ja myös mahdollisista komplikaatioista. 

 

Aikaa kului ja tuli syyskuun ensimmäinen viikko. Maanantaina odottelin postin mukana matkalippuja ja leikkausvahvistusta. Niitä ei kuitenkaan tullut. En myöskään ollut saanut laskua "käsirahasta" joka minun piti maksaa saadakseni lopun summan rahoituksella. Tässä kohtaa pikkuinen pessimisti-Elle nousi esiin ja olin varma, että minut on kokonaan unohdettu. Olin kuitenkin jo maksanut ensimmäisen osan rahoituksestakin, joten tartuin puhelimeen päästessäni takaisin postilaatikolta. Soitin Helsingin liikkeeseen ja kyselin. Kävi ilmi, että lasku oli unohdettu minulle lähettää ja liput ovat tulossa tekstiviestillä vuorokausi ennen toimenpidettä. Sain laskun samana iltana sähköpostiin ja maksetuksi  (ja kuitti on puhelimessa tallessa!).

Kyseisestä firmasta olen saanut ihan ok palvelua, mutta tuo asiakkaan tiedottaminen ei tunnu toimivan. Se luo lisää (ylimääräistä) jännitystä tähän :/

 

Tänään keskiviikkona olen lähtenyt jo aamusta liikenteeseen ja saapunut iltapäivällä Helsinkiin. Majoittaudun hotellissa tämän yön ja aamulla lähden ennen aamupalaa ratikalla satamaa kohti. Huomisiltaan mennessä siis minulla on täytettä näissä roikkuvissa lapsissa JES! Ja luultavasti myös aika paljon kipuja..

 

Nyt nukkumaan että ehdin aamulla laivaan! Pidetään sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee hyvin!

 

Palataan ajassa taaksepäin.

Olin varmaan 16 vuotias kun päätin hankkia silikonit. Monen mielestä minulla oli jo omasta takaa omaan vartaloon sopivat rinnat ja "käteen sopivat". Peilistä kuitenkin minua tuijotti aina vain tyttö, jolla oli pienet rinnat. Myöhemmin sieltä katsoi nuori nainen, äiti kolmelle lapselle. Yhä edelleen ne pienet rinnat. Tässä välissä minulla on kolmesti kerennyt olemaan sen kokoiset rinnat että olin itsekin tyytyväinen. Imetysaikoina. Imetyksen päätyttyä rinnat palautuivat entiselleen. Ajatus ja muistikuva siitä, että minulla on ollut rinnat kaihertaa minua. 

Moni kysyy haluanko silikonit, jotta miehet katselisivat minua, jotta minua lähestyttäisiin enemmän? Jotta voisin näytellä rintojani?

En. Vastaus on kaikkiin en. Otan ne minua, vain minua varten. Voisin vaikka kulkea jätesäkkiin verhoutuneena kunhan itse tietäisin mitä sieltä alta löytyy. Olen parisuhteessa lasteni isän kanssa, en kaipaa muiden miesten katseita. Sitä paitsi, kuinka moni nainen kokee imarteluksi jos mies on kiinnostunut vain niistä kahdesta rinnasta jotka naisella on? Uskallan väittää ettei kovinkaan moni.

 

Oletko kanssani samaa mieltä? Voiko rinnat hankkia vain itseään varten?

Pohdin pitkään uskallanko oikeasti hankkia silikonirinnat. Päättänyt asian olin jo monta sitten. No uskalsinhan minä ja päätin viedä uskallukseni vielä hieman pidemmälle. Monen järkytykseksi päätin hankkia ne Virossa. 

Tästä päätöksestä ja lähenevästä operaatiosta sain kimmokkeen jakaa tarinani myös muille. Niille ketä aihe kiinnostaa ja ehkä jopa myös asiaa harkitsevat saattavat löytää blogini ja sen avulla tehdä omia päätöksiään. Operaationi on ensi viikolla ja haluan kertoa ajasta ennen operaatiota, itse operaatiosta sekä toipumisesta. Ja jos niin käy miten moni on minua pelotellut; operaatio epäonnistuu, tulee komplikaatioita tai muuta, aion kertoa myös niistä.

Etsiessäni netistä kokemuksia, en löytänyt ainuttakaan kertomusta pitkältä aikaväliltä ilman että olisi tarvinnut miettiä onko kirjoittalle kenties maksettu tai ovatko kenties trolleja. Tämä oli se suurin syy blogini aloittamiseen. Kerrottakoon vielä, että nimeni olen muuttanut, jotta pystyn vapaasti kirjoittamaan.

 

Hyviä lukuhetkiä! Jätäthän viestiä käynnistäsi :)